Huh mikä viikko! Paljon on taas tapahtunut. Meidän piti käydä asuntonäytössä Pirkanmaalla mutta auto hajosi matkan varrella motarille, ja sieltä sitten jotenkin selviydyttiin takaisin kotiin ilman autoa, taaperon, lastenvaunujen ja turvaistuimen kanssa. No, sillä talolla oli tusinan verran innokkaita ostajia, joten ei olisi varmaan sitä saatu muutenkaan. Milleniaalien ongelmia, sanoi mieheni. Asunnot on hirveän hintaisia ja ne on muutenkin kiven alla. Vuokrat on kalliita ja ne rahat menee asuntosijoittajien taskuun. Ja samalla pitäisi juosta maailmalla työpätkien perässä. Muumipeikon sanoin: I only want to live in peace and plant potatoes and dream! Ehkä joskus vielä...
Mutta saatiin uusia merihevosia kuitenkin, tällä kertaa hippocampus kuda-lajia Australiasta. Monen, monen mutkan kautta, ja monen kuukauden odotuksen jälkeen. Niitä tuli koiras ja naaras, ja ihan jo parin päivän jälkeen ne ovat alkaneet sopeutua ja jopa pariutua. Ne ovat ainakin tässä vaiheessa tosi pieniä ja ujoja verrattuna hippocampus reidi-lajiin, saa nähdä kasvavatko ne tästä vielä ja kuinka paljon. Olisi mahtavaa, jos ne innostuisivat lisääntymään pian.
 |
| Ruokakipolla |
Kun huomasin, että niitä on saatavilla, tiesin, että pitää toimia nopeasti. Niiden saatavuus on ollut hirveän heikkoa vuosien takaiseen. Ilmeisesti osittain koronapandemian takia ja osittain sen takia, että monet maat ovat asettaneet totaalisen vientikiellon, mikä on vähän kaksipiippuinen juttu. Tropical Marine Centre kirjoitti siitä keväällä mielenkiintoisen postauksen (englanniksi), ja lisää asiasta voit lukea täältä (englanniksi). Yhtenä pointtina on erityisesti se, että ylikalastusta ja salakuljetusta ei saada kuriin sillä, että estetään laillinen ja kestävä kasvatustoiminta, koska rikollinen toiminta ei nyt ylipäätään noudata lakeja ja määräyksiä. Tuliko tää jollekin yllätyksenä?
Googlesta voi etsiä tietoa perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä ja siitä, miten se vaikuttaa merihevoskantoihin, jos haluaa tuntea ahdistusta ja turhautumista kyseisestä asiasta. Ja olen siis sitä mieltä, että kasvatustoiminnalla voidaan varmistaa lajin säilyminen, kun maailman meret näyttävät olevan ihan vapaata riistaa.
Ja merihevoset lisääntyvät akvaariossa innokkaasti ja todella usein, ja poikasia voi tulla kerralla satoja parin viikon välein. Luonnossa useimmat poikaset joutuvat muiden kalojen saaliiksi, ja vain noin promille selviytyy aikuiseksi asti. Akvaario-olosuhteissa selviytyminen aikuiseksi voi olla jopa 85% luokkaa, lajista riippuen. Se vaatii paljon työtä mutta on todella palkitsevaa.
 |
| Molli, kuda ja mysistä |
Kuvista voi muuten myös nähdä miten merihevoset vaihtavat väriä. Ne tekevät sitä jatkuvasti, ja niiden väri muuttuu ympäristön ja niiden mielialan mukaan. Innostuessaan ne vaalenevat, pariutuessaan muuttuvat värikkäiksi tai jopa melkein valkoisiksi ja pelästyessään jotakin ne saattavat muuttua tummemmiksi. Aamuisin merihevospariskunnat tervehtivät toisiaan "tanssimalla" keskenään ja vaihtamalla väriä. Eri yksilöt erottaa myös niiden värityksen perusteella. Ne on hirveän kiehtovia eläimiä.
0 Kommentit