Nyt on kulunut jo vuosi siitä kun itse kasvattamani merihevoskoiras kuoli äkillisesti. Se oli kolmevuotias, joten elinikää sillä olisi ollut vielä jäljellä ainakin pari-kolme vuotta, ja en ole vieläkään täysin varma siitä miksi se menehtyi. Eräänä aamuna löysin sen takertuneena chaeto-merileväpallon alta, jonka heitin pois, koska ajattelin että kalaparka oli ehkä jäänyt siihen jumiin ja siksi kuollut.
Vaikka se oli "vain" kala, niin sen ennenaikainen kuolema harmittaa, koska se oli ainoa yksilö jonka olin saanut kasvatettua aikuiseksi asti, ja merihevosen poikasten kasvatus vaatii todella paljon työtä ja perehtymistä ja siltikin moni asia on lopulta tuurista kiinni.
Tämän kyseisen merihevosen vanhemmat olivat kuolleet jo aikaisemmin samana vuonna 6-vuotiaina, ja olivat jo selkeästi vanhoja.
Nyt mietin uuden koiraan hankkimista jäljellä olevalle kauniin keltaiselle naaraalle. Haluaisin vielä yrittää kasvattamista vaikka ilmeisesti juuri reidit ovat merihevosista niitä vaikeimpia kasvatettavia. Toisaalta olisi hauska kokeilla myös erectuksia. Ne olisivat ainakin helpompia.
Nyt myös merihevosten saatavuus on ollut myös hyvin huono joten suunnitelmat ovat olleet pitkään jäissä. Tuntuu että koronalla on ollut vaikutusta tähänkin asiaan.
Iso osa omaa innostustani merihevosia kohtaan tuleekin kasvatusmenetelmien kehittämisestä ja halusta jakaa tietoa, ehkä sitä kautta akvaarioharrastus voi tukea merihevosten eteen tehtävää suojelutyötä. Olisi mielestäni hienoa jos muutkin innostuvat merihevosista ja niiden kasvatuksesta.
0 Kommentit