Viikko sitten pääsin viimein labrakokeisiin sen jälkeen kun olin huomannut kaulani yhtäkkiä kasvaneen aika lailla ja pyydettyäni lähetettä tutkimuksiin. Luvassa oli tällä kertaa verikokeet ja kaulan ultraäänitutkimus, josta tulikin vähän odotettua jännempi, kun lääkäri kaulaani ultratessaan totesi näkevänsä kilpirauhasessani kolme kyhmyä. Tarvittiin koepalan otto.
Päässä alkoi pyöriä, kun ajattelin että onko mulla nyt siis syöpäkasvaimia kaulalla. Päässä pyöri vielä enemmän kun näin kun lääkäri haki viereisestä huoneesta neulan, jolla piti ottaa koepala yhdestä niistä kyhmyistä. Piti olla ihan paikallaan, ja yrittää olla nieleskelemättä. Koepalan ottoa odotellessani ehdin alkaa jo adrenaliinipäissäni alkaa vähän tärisemään, mutta se laantui onneksi syvään hengittelemällä. Ajattelin, että onneksi en tiennyt etukäteen koepalan otosta, koska olisin ehtinyt jännittää jo etukäteen monta viikkoa, ja nyt koko härdelli olisi onneksi nopeasti ohi.
Itse operaatio ei onneksi ollut mitenkään hirveän kivulias, vaikka olen ennen potenut jonkinlaista pientä neulakammoa. Raskaana ollessa niihin tottui, kun verikokeita otettiin aina vähän väliä. Neula tosin tuntui hieman epämukavalta tietysti, muttei niin pahalta kuin kuvittelisi. Sitä jouduttiin tosin tökkimään muutamaan kertaan että se osui sopivaan kohtaan, ja tämän jälkeen kaula oli luonnollisesti aika arka muutaman päivän. Ja tietysti nieleskelin pari kertaa kun neula oli kaulan sisällä, joka tuntui myös aika ikävältä, kun tuntui että alan muuten yskiä kun piti yrittää olla monta minuuttia nieleskelemättä selällään maatessa, muttei sitten ollut ilmeisesti kovin vaarallista kuitenkaan. Oli aika helpottunut olo toki kun neula otettiin pois ja sain hengittää, puhua ja nieleskellä ihan vapaasti! Kaulaan laitettiin sidetaitos ja pääsin lähtemään kotiin.
Nyt odottelen vastausta koepalasta patologilta. Fingers crossed taas kerran.
Verikokeista saatiin selville sen verran, että mulla on ilmeisesti ollut aika hurja vajaatoiminta, ja sain siihen tyroksiinilääkityksen, jonka aloitin tänään. Olo on onneksi ollut ihan hyvä tänään, vaikka kaulalla tuntuukin vielä reilunkokoinen möhkäle.
Odottelen siis, että saanko pitää mun kilpirauhasen, ollaan oltu vasta 31 vuotta yhdessä, niin en haluais että meidän tiet eroaa ihan vielä. Mutta jos siitä löytyy syöpäepäily, niin eikai siinä muu auta. Noh, katsellaan ja odotellaan.
0 Kommentit