Oltiin odotettu visiittiä Uuteen lastensairaalaan pelonsekaisella jännityksellä meidän pojan 4 kk lääkärintarkastuksen jälkeen, kun lääkäri laittoi lähetteen pojan pään aukileiden tarkastukseen erikoislääkärille. Pelkona oli siis se, että pään saumat olisivat luutuneet liian aikaisin kiinni ja vauvan kallo ei pääsisi siis kasvamaan normaalisti. Lääketieteen kielellä tätä sanotaan kraniosynostoosiksi, ja sitä hoidetaan leikkaushoidolla. Se on iso operaatio, jossa kalloa joudutaan yleensä siis sahaamaan auki ja liittämään takaisin yhteen kallon normaalin kasvun turvaamiseksi. Tämä tieto luonnollisesti sai minut todella huolestuneeksi, vaikka hoito on Suomessa huippuluokkaa ja leikkaukset ovat ihan rutiinia niitä tekeville kirurgeille. Neuvolalääkäri tosin sanoi, ettei meidän kannattaisi vielä huolestua asiasta liikaa.
Kotiimme tulleessa lähetekutsussa luki lisäksi, että tarkastuksessa on mukana ryhmä lääkäriopiskelijoita. Pelkäsin huonoja uutisia ja sitä miten reagoin, vieläpä kaikkien niiden ihmisten edessä.
Saavuimme siis Uuteen lastensairaalaan, missä meidät johdatettiin lääkärintarkastukseen lääkäriopiskelijan ja valvojan kanssa. Odotin jännittyneenä mitä he sanovat, kun babya tutkittiin. Tutkimus oli samantyyppinen kuin neuvolassa, ja helpotus oli suuri, kun he sanoivat että ei syytä huoleen - kallo on kauniin pyöreä ja pää kasvaa ihan normaalisti käyrän mukaan, kaikki on siis ok. Mikä helpotus, sanoin husbandille, joka vastasi että hän oli sitä mieltä ollutkin koko ajan.
Mentiin siitä sitten saman kerroksen odotusaulaan vielä istuskelemaan kunnes meidät kutsuttiin toiseen, isompaan huoneeseen, missä oli pieni ryhmä lääkäriopiskelijoita. Siellä tilanne selitettiin näille muille opiskelijoille, ja erikoislääkäri vielä tarkasti babyn pään palpoimalla eli käsin tutkimalla ja selvensi meille, että joillakin vauvoilla aukileet ovat vain niin pienet, ettei niitä välttämättä tunne käsin. Se on ihan normaalia, aukileiden koossa on aika paljon variaatiota. Tärkeää on tarkistaa, kasvaako pää symmetrisesti ja kasvukäyrän mukaan, ja tuntuuko saumakohdissa harjanteita.
Terve ja reipas poika, oli lopputulema. Ei tarvita jatkotutkimuksia tai seurantaa. Huh mikä helpotus!
Baby oli innoissaan kaikesta tästä huomiosta ja hyppi ja jokelteli husbandin sylissä iloisesti.
Saimme tutkimuksen jälkeen erikoislääkäriltä vielä vinkin mennä katsomaan lastensairaalan aulan hienoa akvaariota. Koska se onkin oikea merivesiakvaario! Husband virnisti minulle ja minä virnistin takaisin, teki niin mieli alkaa luennoimaan omasta merihevosakvaariosta mutta maltoin mieleni - tällä kertaa. Vilkutettiin lääkäriopiskelijoille heipat ja mentiin ihailemaan akvaariota.
Lastensairaalan akvaario oli tosiaan aivan upea!
Olin jo luvannut itselleni että päästän itseni vähän helpommalla enkä hanki koralleja tai uusia kaloja ennen kuin ollaan löydetty pidempiaikainen koti, mutta kyllä alkoi sormet syyhyämään että pääsisi katselemaan akvaarioliikkeiden tilauslistoja taas...
0 Kommentit