Ah sunnuntai! Yöunet nukuttiin pätkissä mutta oli loisteliasta nukkua vielä aamupäiväpäikkärit yöunien päälle. Viime yöt ovat olleet aikamoista pyörimistä ja hulinaa 5 kk vanhan babyn kanssa, niin on ihana saada nukkua vähän lisää. Olo on välillä pitkästä aikaa lähes ihmismäinen.
Olo on ollut todella paljon vapautuneempi nyt husbandin saatua tutkintonsa päätökseen, mikä tapahtui siis viikko sitten ja jota myös käytiin juhlistamassa husbandin vanhan opiskeluporukan kanssa Mall of Triplan Signor Smithissä. Ollaan oltu koronan takia kotona tähän asti niin paljon että olin jo melkein unohtanut miltä ulkona käyminen tuntuu. Itsellä tämä kotosalla olo alkoi jo meidän muutosta Helsinkiin maaliskuussa.
Oli siis todella mukavaa nähdä taas vähän neljän seinän ulkopuolista maailmaa, vaikka se samalla vähän huolettaakin myös. En ollut käynyt Triplassa aiemmin, ja se vaikutti - meidän onneksi - melko hiljaiselta lauantai-iltana. Ruoka oli todella hyvää, itse tilasin Cesar shrimp salaatin, ja annos oli todella iso joten maha tuli täyteen. Husband söi kurpitsarisottoa mikä oli todella kermaista ja siis niin hyvää! Ravintolan ikkunoista oli hienot näkymät Triplan ulkopuolelle ja juna-asemalle ja näkymät oli aika loisteliaat kun sai seurata illan tummenemista Pasilan kaduilla tunnelmallisesti ravintolan hämystä käsin.
Viime viikonloppu myös oli oikein mukava kaiken kaikkiaan, lauantai meni husbandin kollegoiden kanssa pienimuotoisten dinner partyjen merkeissä, syötiin isäntäparin tekemää italialaistyylistä pizzaa, juotiin Pommacia ja pelattiin Cards against humanity-peliä, mitä en ollut pelannut ennen mutta mikä osoittautui toisaalta aika järkyksi mutta myös aivan hillittömäksi. Baby nukkui suuren osan ajasta ja hereillä ollessaan taas oli oikein reipas ja sosiaalinen, kuten muulloinkin on ollut vieraiden seurassa. Jotenkin hän tuntuu viihtyvän paljon paremmin kun on enemmän ihmisiä ympärillä, hän ei ainakaan vielä ole alkanut vierastaa muita. Toisaalta hän on viettänyt niin paljon aikaa kotona minun seurassa tämän koronan ja meidän elämäntilanteen takia, niin ei ole ihmekään että hänkin näyttää viihtyvän muidenkin seurassa kun se on niin harvinaista. Ja meidän koirat saa babyn aina hymyilemään ❤️
Tiistaina mennään sitten lastensairaalaan tsekkaamaan babyn terveyttä, saatiin lähete 4 kk lääkärintarkistuksen yhteydessä kun lääkäri ei löytänyt pään etuaukiletta enää (se pehmeä kohta vauvan päässä siis). Lääkäri sanoi ettei meidän kannata siitä huolestua, kun mielummin tarkistavat varmuuden vuoksi jos on pienentäkään poikkeamaa. Noh, olen yrittänyt olla panikoimatta liikaa, mutta monen monta tuntia on vierähtänyt googlatessa kaikenlaista. Huomenna tiedetään sitten paremmin ja fingers crossed että olisi kaikki ok. Tämä kaiken kirjoittaminen on jo itsessään onneksi aika terapeuttista!
0 Kommentit